Yli satavuotias Kultarannan arkkitehtoninen puutarha on ollut monen muun puutarhan esikuva, leikatun nurmikon airut ja yksi Suomen isänmaallisimmista puutarhoista.

Samaan aikaan kun ensimmäinen maailmansota kylvi kurjuutta, Ruotsin kuninkaan entinen puutarhuri Svante Olsson suunnitteli Suomessa ennennäkemätöntä luksuspuutarhaa. Linnamainen huvila puutarhoineen päätyi Suomen presidenttien kesäasunnoksi ja naantalilainen vähäinen saari valtakunnan – ja toisinaan jopa maailmanpolitiikan – näyttämöksi.

Kultarannan ruusutarhan loisteessa ovat kulkeneet lukuisat vieraat, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II ja Viron valtionjohtaja Konstantin Päts, veritammi mukanaan. Lehmuskujanteen suojassa solmittiin salainen sopimus, jonka piti suojata Suomea Neuvostoliiton hyökkäykseltä. Erästä presidenttiä peloteltiin ampumalla puiden varjosta laukaus, kun taas toiset valtionjohtajat ovat pitäneet Kultarantaa paratiisina. Kultarannan arkkitehtoninen puutarha on täynnä vastakohtia ja tarinoita: siellä on vietetty kolmen presidentin lasten häät ja ainakin yhden puutarhurin hautajaiset.

Mutta minne hävisi neljännesmiljoonan Kultarantarahasto? Miksi YK:n pääsihteeri Kofi Annan poistui huvilalta järkyttyneenä? Kuka saunoi Putinin kanssa, miksi Kultarannan tenniskentällä ei nähty kuninkaallista syöttöä?

Yli satavuotias Kultaranta on samalla hämmästyttävä selviytymistarina 1900-luvun alun muotopuutarhasta, jonka kaltaisista suurin osa Suomessa on tuhoutunut.

Kirjoittaja Sari Järvinen, VTM, on vapaa toimittaja, joka on opiskellut historiaa.